Lataa Vaaliliittokone Osa1 [PDF]
Monien ideologioiden ja uskontojen ongelmana ovat monesti ajan mittaan ilmenevät sisäiset ristiriidat, joiden seurauksena liike jakautuu kahtia. Tämä on harmillista, koska yksi iso voi olla monesti voimakkaampi kuin kaksi pientä yhdessä. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun menestys realisoituu vasta jonkin kriittisen massan saavuttamisen jälkeen.
Esimerkiksi puolueen näkökulmasta ensimmäisen kansanedustajan myötä saatu puoluetuki on vapaaehtoisjärjestölle huikean suuruinen.
Erilaiset liikkeet kilpailevat toistensa lisäksi ihmisten mielenkiinnosta ja ajan käytöstä. Aloittelevan liikkeen (tai ehdokkaan) markkinointiongelma onkin erittäin suuri. Tuntemattomana on vaikea saada kannatusta, oli vaikka ohjelma olisi täydellinen.
Näin ollen esimerkiksi Piraattipuolueen tulisi pyrkiä yhtenäisyytensä vaalimiseen. Käsittääkseni sellaisia sisäisiä ristiriitoja ja ongelmia ei ole ollut, jotka olisivat johtaneet puolueen jakautumiseen kahtia. Tähän on kenties vaikuttanut se, että puolueen ohjelma muhin yleispoliittisiin puolueisiin verrattuna on varsin kapea-alainen. Muutamasta asiasta on helpompi olla samaa mieltä kuin useammasta; toisaalta muutama asia ei välttämättä kiinnosta riittävän suurta äänestäjäkuntaa. Viimeisten eduskuntavaalien myötä puolueen piirissä on kuitenkin (käsittääkseni) käyty keskustelua siitä, miten - jos mitenkään - puolueen ajamia asioita ja vaaliteemoja pitäisi laajentaa yleisempään suuntaan, jotta puolueen kannatus lisääntyisi?
Ongelmana kuitenkin on se, että puolueen piirissä on laajemmissa kysymyksissä havaittavissa tiettyä ideologista kahtia jakautumista esimerkiksi talousliberalisteihin ja vasemmistolaisiin. Tosin aatteen yhdistäväksi tekijäksi ja kantavaksi tausta-ajatukseksi on esitetty myös arvoliberalismia. On siis kiistanalaista, mihin suuntaan puolueen ohjelmaa pitäisi laajentaa? Ristiriidat ovat olemassa eivätkä ne vähennä liikkeen jakautumisen vaaraa.
Piraattipuolueen tapauksessa vaaliliittokone nähdäkseni poistaisi tarpeen puolueen ohjelman laajentamiselta. Ydinteemojen edustamisen lisäksi puolueen seuraavat ehdokkaat valittaisiin mahdollisimman monipuolisesti yleispoliittisten mielipiteidensä perusteella. Tällöin äänestäjien keskuudessa laajaa kannatusta nauttiville teemoille löytyisi ehdokkaita ja ne valittaisiin läpi päässeiden poliittiseen ohjelmaan. Luulisi äänestysmotivaation lisääntyvän.
Yksi vaalilain ja fi.wikipedia.org/wiki/D'Hondtin_menetelmäD'Hondtin vaalitapamme mahdollistama ratkaisu poliittisille puolueille on vaalipiirin sisäisten keskinäisten vaaliliittojen muodostaminen. Tosin uuden vaalilain hyväksymisen jälkeen tämä ei ole enää mahdollista eduskuntavaaleissa vuodesta 2015 alkaen. Tällöin jokainen puolue yksittäin muodostaa oman vaaliliittonsa (laskennallisena yksikkönä). Kunnallistasolla vaaliliittojen mahdollisuus kuitenkin säilyy.
Vaaliliitossa olevia (sitoutumattomia ja/tai) puolueiden ehdokkaita käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Mitä enemmän yhteen vaaliliittoon yhdistetään ``pieniä puroja'', sitä suurempi on ``virta'', jonka voimalla eniten ääniä saaneet valitaan. Toisaalta yksi ääniharava voi viedä mukanaan muita vähemmän ääniä saaneita vaaliliiton ehdokkaita.
Vaaliliitoissa on kuitenkin omat ongelmansa. Toisen puolueen kanssa toimiminen voi johtaa kestämättömiin kompromisseihin asiasisällöissä ja sitä kautta edelleen oman poliittisen identiteetin hämärtymiseen - etenkin äänestäjien silmissä: ``Kannattaako vaaliliitossa olevaa puoluetta äänestää, kun eihän sitä tiedä, kenen ja minkä asian hyväksi se ääni vaalitavasta johtuen lopulta päätyy?''
Juuri tähän ongelmaan ehdottamani menetelmä tarjoaa ratkaisun.
Äänien kohdentumisen ennakoitavuutta voitaisiin parantaa sopimalla tiiviimmästä ja tarkemmin määritellystä yhteistyöstä vaaliliittolaisten kesken. Voitaisiin tehdä vaaliliittosopimus, jonka mukaan läpipäässeen ehdokkaan puolue korvaa kansanedustajalukumääränsä perusteella valtion maksamaa puoluetukea vaaliliittolaisilleen sen äänisaaliin perusteella, jonka vaaliliittolaiset toivat. Lisäksi sovittaisiin vaaliliittolaisten teemojen liittämisestä läpipäässeiden edustajien poliittisiin ohjelmiin. Mutta mikä olisi paras tapa teemojen yhteensovittamiseen? Esitän alempana ratkaisuksi vaaliliittokohtaista asioiden, ideologioiden ja vaaliteemojen yhteensovitusmenetelmää.
Tasavertaisuuden nimissä vaaliliitossa olevien puolueiden kannattaisi sopia kaikista vaaliliiton järjestelyistä ja mekanismeista ennen vaalikampanjoinnin aloittamista siten, että oli vaalitulos mikä tahansa, voitaisiin aina toimia ennalta sovituilla ja läpinäkyvillä tavoilla. Sääntöjen olisi siis oltava samat kaikille puolueen koosta tai iästä riippumatta. Vaaliliittoja kannattaa hyödyntää mutta vain, jos niistä voidaan sopia oikeudenmukaisesti ja jos niiden haitoista, kuten äänien kohdentumisen epävarmuudesta, päästään eroon.
Nykyään äänestäjä ei voi olla varma, kuka puolueen tai vaaliliiton ehdokkaista pääsee läpi. Mikään ei oikeastaan edes takaa, että äänestäjän mielipide vaikuttaisi millään tavalla jonkun umpimähkäisen vaaliliitosta läpipäässeen ehdokkaan poliittisen vallan käyttöön jossain tietyssä yksittäisessä puolueen ohjelmista riippumattomassa mutta äänestäjälle tärkeässä asiassa - varsinkaan jos se oma ehdokas ei sitten tullut valituksi.
Lisäksi kysymys yksittäisen äänen merkityksestä on varmaan yleisimpiä nukkuvien äänestäjien kokemia ongelmia ja liittyy siten demokratian toimivuuteen syvimpään olemukseen: päätöksenteko on sitä edustavampaa, mitä suurempi äänestysaktiivisuus on. äänestäjien mielenkiintoa murentaa osaltaan epävarmuus äänien oikeasta kohdentumisesta. Sama kohdentumisen epävarmuus on taustalla kysymyksessä, kannattaako pientä puoluetta äänestää, kun sen edustaja kuitenkaan tule valituksi? Mielestäni tämä on kuitenkin lähinnä kulttuuriin juurtunut sattumanvarainen ajattelutapa ja mielikuvaongelma. Ensisijaisesti kannattaisikin äänestää juuri oman tunnon mukaan ja siten identifioitua siihen joukkoon, joka aidoimmin edustaa itselle tärkeitä asioita. Tällainen äänestysstrategia pitää erityisesti hyvin paikkansa juuri silloin, kun se oman tunnon mukainen puolue on pieni. Pientä puoluetta nimittäin kannattaa äänestää juuri siksi, että se on pieni, koska silloin yksittäisellä äänellä on paljon suurempi merkitys pienen puolueen menestykselle kuin jonkin suuren kohdalla! Näin ollen erityisesti pienen puolueen kannattaakin yrittää kaikin keinoin parantaa potentiaalisten äänestäjiensä luottamusta ja mahdollisuuksien mukaan solmia vaaliliittoja - varsinkin, jos vaaliliittojen avulla voidaan parantaa äänien kohdentumista erilaisten asioiden taakse, kuten jäljempänä esitän.
Ratkaisua tarvitaan, koska nykyisessä järjestelmässä on paljon ongelmia, joita ei ole nähdäkseni koettu juuri voitavan muuttaa. Vai jaksaako joku realistisesti uskoa, että vaalilakeja voitaisiin ratkaisevasti parantaa enemmän tämän päivän ja tulevaisuuden maailmaa vastaaviksi, semminkin kun populistisilla ongelmilla ja vähiten edustavilla perinteillä on niin helppo ratsastaa?
Kommentoi!
Share this page: |
