Professori Bengt Holmström tarjoaa loistavia selityksiä talouden ja rahamarkkinoiden perimmäisistä mekanismeista sekä näkemyksiään Euroopan talouskriisistä ja sen ratkaisun tavoitteista. Politiikalta puuttuu selkeä ja hyvä päämäärä. Niiksi Holmström ehdottaa valtion ja pankkien eriyttämistä (FED:in pitkän historian kautta havaittu hyvä malli): valtioiden on voitava mennä konkurssiin, jotta niiden taloudenpito pysyisi aisoissa.

"Läpinäkymättömyys" ja informaation puute ovat tärkeitä (rahankin) perusominaisuuksia, jotka parantavat likviditeettiä. Ja kunhan vakuudet tai muut helposti ymmärrettävät "luotettavuusmittarit" ovat riittävästi turvallisen puolella, ei informaation puute myöskään haittaa. Toisaalta riittävien vakuuksien ja hyvän luottamuksen sekä toisaalta nykyisen kaltaisen kriisitilanteen välillä on paljon tuntematonta löysää, jota moni varmasti haluaa tarkastella voittoja tavoitellessaan...

Läpinäkymättömyyttä tarvitaan, koska monimutkaisen INFORMAATION TULKITSEMINEN ON POHJIMMILTAAN SUBJEKTIIVISTA. Tästä seuraa, että kukaan voi näin ollen luottaa siihen, etteikö joku muu tietäisi enemmän, koska on osannut tulkita informaation paremmin (vrt. timanttikaupankäynti sinetöidyssä pussissa).

Holmströmin mukaan läpinäkyvyyden lisääminen ei näin ollen riitä ja voi olla jopa haitallista rahamarkkinoiden toimivuuden (likviditeetin) kannalta, jos toimijoille ei tarjota (tulkinnan varaisen informaation lisäksi) helposti luotettavuuden todentavaa tietoa.

Rahamarkkinoiden yksioikoisen avoimuuden kannattajan pitäisikin näin ollen huomioida peliteoreettisesti se, mitä vaikutuksia joillain yksittäisillä ratkaisuilla voi olla. Ehkä Holmströmin huomio voisi olla, että avoimuus yksistään ei palauta markkinoiden luottamusta (ja siten likviditeettiä). Tarvitaan (Holmströmin mukaan) jotain muutakin luottamuksen tueksi kuten riittävästi vakuuksia, mainetta tai luokituslaitosten luotettavia tuloksia. Mutta tällä hetkellä näitä ei Euroopassa ole.

Sinänsä olisi kyllä nyt mielenkiintoista löytää toiminnallisia ratkaisuja/mekanismeja siihen, miten luottamusta voitaisiin parantaa, kun tiedot nyt kerran on jo avattu? Kun joukkoistaminen (crowdsourcing) voi toimia wikipediassa, yhteiskunnallisissa asioissa ym. niin miksei se voisi toimia myös rahoitusmarkkinoiden luottamuksen palauttamisessa? Millainen verkkopalvelu voisi tässä olla avuksi? Millaisilla työkaluilla avoimuus voisi toimia? Mitä epäilyksiä tämä herättäisi pankeille ja miten nämä ongelmat voitaisiin ratkaista ja ottaa palvelun suunnittelussa huomioon?