Rasismin poistamisessa on paradoksi: maahanmuuttokriitikot vaativat maahanmuuton estämistä, koska siitä aiheutuu ristiriitoja ja ongelmia. Piilorasismiin perustuva ylimääräinen kohkaaminen on turhaa, koska siitä aiheutuu tarpeettomia ylimääräisiä jännitteitä varsinaisten luonnollisten kulttuurierojen lisäksi. Maahanmuuttoa ei voi käytännössä koskaan täysin estää eikä tällä ennestään olevia maahanmuuttajia voi lähettää pois (natsi-kortti). Näin ollen juuri niiden, joita maahanmuutto eniten häiritsee, tulisikin olla etulinjassa poistamassa maahanmuutosta aiheutuvia ongelmia. Tämä onnistuu mainiosti, kun ryhtyy toimimaan maahanmuuttajien kanssa - puolin ja toisin hyvässä hengessä ja empaattisesti. Näin menetellen jokainen voi aloittaa henkilökohtaisen prosessin, jossa ihminen tutustuu ja kohtaa toisen ihmisen, vähentäen rodullisia ristiriitoja ja tehden näin seuraavien sukupolvien Suomesta paremman paikan elää. Tulevien vuosikymmenien monikulttuurisen yhteiskunnan siemenet kylvetään tänään. Oman sukupolven ryhmäidentiteetistä kannattaisi poistaa sellaiset rasistiset arvot, jotka lisäävät ylimääräisiä jännitteitä niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. [päivitetty 25.9.2011]
Kun rasismia ei enää hyväksytä, rehentelevät nykyiset maahanmuuttokriitikot niillä käytännön ongelmilla, joita maahanmuutolla on. Maahanmuuttokriitikoiden rasismista en kuitenkaan halua väittää mitään, vaikka rasismin vastustajat maahanmuuttokriitikoita rasisteiksi karikatyrisoisivatkin. Toisaalta en myöskään halua väittää, että karikatyrisaatiot olisivat vääriä. Oikeastaan en halua väittää kenenkään rasismista yhtään mitään, koska tuomitseminen tappaa rakentavan keskustelun. Olen ainoastaan kiinnostunut siitä, miten asioihin pitäisi mielestäni suhtautua.
Rasismi on tabu ja mielletään siten usein jokaisen omaksi asiaksi. Tästä tabusta pitäisi kuitenkin päästä eroon - jokainen kun voidaan asettaa johonkin kohtaan jatkumolla rasisti-vieraan syntyperän rakastaja.
Tämä pitäisikin hyväksyä, jotta yhteiskunnallinen keskustelu olisi mahdollisimman hedelmällistä. Rasistitkin ovat ihmisiä.
Suvaitsemattomuutta pitäisi suvaita, jotta ihmisten välinen kanssakäyminen olisi mahdollisimman rakentavaa ja ongelmiin voitaisiin puuttua.
Maahanmuuttokriitikkojen ja maahanmuuton vastustajien toiminnan tavoitteet voidaan jakaa karkeasti neljään loogiseen vaihtoehtoon. Käyn ne seuraavassa läpi:
Maahanmuuttajien poistaminen. Äärimmäinen maahanmuuton vastainen ratkaisu olisi maahanmuuttajien poistaminen maasta. Tämä tuskin tulee käytännössä olemaan mahdollista monista moraalisista, yhteiskunnallisista, ihmisoikeudellisista ja juridisista syistä. Tavoite ainakin kuulostaa todella utopistiselta päiväunelta eikä kukaan varmaan sellaisen toteutumista realistisesti kuvittele.
Vai millainen olisikaan sellainen yhteiskunnallinen tilanne ja ilmapiiri, jossa maahanmuuttajien poistamiseen todellakin ryhdyttäisiin? Millaisia muita muutoksia maassa olisi tapahtunut, jos tällainen toimenpide olisi yhteiskunnallisesti ja maailmanpoliittisesti oikeasti toteutettavissa? Kuulostaa varsin kaukaiselta ja ei-toivottavalta tilanteelta nykyhetkestä katsottuna. Maahanmuuttajien poistaminen maasta ei siis näin ollen tule kysymykseen varteenotettavana ratkaisuna .
Maahanmuuton estäminen. Näistä neljästä vaihtoehdosta tämä tuntuisi parhaiten sopivan Perussuomalaisten tavotteisiin ja imagoon. Voin tietysti olla väärässäkin. Jos olen, niin ehkäpä Persujen poliittinen imago tarvitsisi parempaa kiillotusta, kun jotenkin tuntuu, etten ole ainoa.
Maahanmuuton estämisessä ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka maahanmuutto saataisiin täysin lopetettua, mahdollisen "ongelman" muodostavat jo maassa olevat maahanmuuttajat ja heidän henkilökohtaiset ja muulle yhteiskunnalle aiheuttamat mahdolliset "ongelmansa". Ehkäpä maahanmuuton rajoittamisella voitaisiin välttää joitain nykyistä suuremmasta maahanmuuttajamäärästä johtuvia ongelmia mutta olemassa olevia ja nykyisestä maahanmuuttajapopulaatiosta riippuvia ongelmia se ei poistaisi. Näin ollen tämäkään vaihtoehto ei ratkaise maahanmuuton ongelmia.
Maahanmuuton yhteiskunnallisten ongelmien poistaminen. Maahanmuuttoa voi tarkastella niiden "ongelmien" kannalta, joiden kautta se mahdollisesti vaikuttaa isäntämaahan joko sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti tai joteknin muuten. Lisäksi isäntämaan kansalaisten ja median ongelmiksi nostamat asiat voivat olla enimmäkseen subjektiivisia tai kulttuurisia, vaikkakin merkittäviä, mutta silti riippumattomia todellisista maahanmuuttajien kokemista ongelmista.
Maahanmuuton yhteiskunnallisten ongelmien poistamisen voi siis ajatella kantaväestön kulttuurisena ja psykologisena ongelmana. Näin ollen, koska maahanmuuttajia ei voi poistaa maasta ja koska maahanmuuton estäminen ei poista täällä olevista maahanmuuttajista mahdollisesti seuraavia ongelmia, olisikin kansalaisten onnellisuuden kannalta tärkeää edistää niitä kulttuurisia ja psykologisia prosesseja, jotka lisäävät maahanmuuttajien hyväksyntää.
Maahanmuuton vastustajille tämä on tietysti kova paikka. On kuitenkin jokaisesta yksilöstä kiinni, miten maahanmuuttajien häiritsevyyden ongelma kannattaa ratkaista? Vaihtoehtoina on keinojen etsiminen omien asenteiden muuttamiseen tai oman asuin- ja työpaikan valitseminen ja vaihtaminen aina tarpeen mukaan (tai sitten maahanmuuttajien asuinpaikkoihin vaikuttaminen jonkinlaisella gettouttamisstrategialla, joka kyllä vaikuttaa varsub haalealta päiväunelta sekin).
Omien asenteiden muuttamiseen tähtäävä toiminta johtaa nähdäkseni kestävimmin henkilökohtaisen onnellisuuden saavuttamiseen oman elämän aikana. Maailma ja kulttuurinen ympäristömme joka tapauksessa muuttuu seuraavien 50 tai 100 vuoden aikana luonnollisen poistuman ja populaation uudistumisen kautta. Miksi ei siis kannattaisi arvioida omien asenteidensa kestävyyttä tulevaisuuden valossa jo tänään? Maailman menoa vastaan kun ei yksi ihminen pysty menestyksellisesti taistelemaan.
Maahanmuuttajien ongelmien poistaminen. Olemme päässeet viimeiseen loogiseen vaihtoehtoon. Maahanmuuttajien varsinaiset sopeutumisongelmat ovat edellisen lisäksi toinen tärkeä kansalaisten onnellisuuteen vaikuttava ongelma. Jos nimittäin maahanmuuttajat eivät ole onnellisia, heijastuu se jossain vaiheessa jollakin tavalla kantaväestönkin onnellisuuteen, pahimmassa tapauksessa joidenkin ei-toivottujen tapahtumien tai yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta.
Näin ollen maahanmuuttajien (herättämien ongelmien) pahimpien vastustajien pitäisikin ensisijaisesti pyrkiä toiminnallaan helpottamaan maahanmuuttajien ongelmia, koska tästä välillisesti seuraisi yhteiskunnallisen onnellisuuden lisääntyminen. Lisäksi henkilökohtainen toimiminen maahanmuuttajien kanssa johtaisi maahanmuuttajakokemuksen parantumiseen kantaväestön keskuudessa, kunhan vain kumpikin taho haluaa olla yhdessä ja avoimin mielin ratkaisemassa erilaisia kulttuurien ja tapojen kohtaamisen välisiä ongelmia. Tällainen tervehenkinen ja inhimillinen kanssakäyminen johtaisi henkilökohtaisellakin tasolla onnellisuuden lisääntymiseen. Joka muuta väittää tekee karhunpalveluksen Suomen kansan onnellisuudelle.
Maahanmuuttajaongelman paradoksaalinen ratkaisu siis löytyy ensisijaisesti ja viime kädessä jokaisen omien korvien välistä. Mitä pahempi rasisti olet, sitä suuremman helpotuksen saat tilanteeseesi, kun alat toimimaan maahanmuuttajien kanssa heidän ongelmiensa helpottamiseksi. Ai eikö helvetissä? No kyllä vain. Sama rasistinen asenne, joka pistää sinut vihaamaan tummempaa ihonväriä, estää sinua käytännössä toimimasta tämän kanssa. Kunhan vain jotenkin pääsisit pienin askelin ja avoimin mielin vastavuoroisen yhteistoiminnan hengessä tekemisiin heidän kanssaan, niin voisi rasismin tuskasikin alkaa helpottamaan.
Millaista toimintaa maahanmuuttajien ja maahanmuuttokriitikkojen välille pitäisi järjestää?
Share this page: |
