Uudet pyörätaskut jäävät luemma monelta huomaamatta. Pyörätasku pitäisikin sijoittaa ehkäpä liikennevalojen JÄLKEEN tai muuten tehdä autoilijoille mahdollisimman helpoksi havaita. Lähtökohtaisesti kun on aina joku autoilija, joka ei pyörätaskua huomioi tai huomaa. Huomioiminen pitäisikin tehdä mahdollisimman helpoksi. Tämä auttaisi merkittävästi uuden asian ja muutoksen oppimisessa.

Saksassa on joissain kaupungeissa (esimerkiksi Münster) pyörätiet merkitty tarvittaessa tiilinpunaisella värityksellä. Tämä väritys on autoilijankin helppo havaita.

Ehkäpä tiilinpunainen väritys tekisi pyöräilijöiden havaitsemista helpompaa autoilijoille ja osaltaan laskisi stressitasoa, kun aina olisi selkeää, mistä niitä pyöräilijöitä saattaa tulla. Pyöräilijöiden kannalta liikenneturvallisuus paranisi ja pyöräilyn houkuttelevuus lisääntyisi.

Yleisenä periaatteena tässä on siis se, että kaupunki- ja liikennesuunnittelun lähtökohdaksi pitäisi ottaa helppokäyttöisyys suhteessa halutunlaiseen toimintaan, kuten turvallisuuteen. Mitä intuitiivisempaa ja helpompaa kaupunkiympäristön turvallinen käyttäminen on, sitä helpommin turvallisuus toteutuu.

PS. Itselleni polkupyörä on ensisijaisesti liikkumisväline pakasta A paikkaan B (C ja A). Monissa paikoissa "tehokasta pyöräilyä" haittaavat

• liian tiukoiksi pakotetut mutkaiset ajolinjat erilaisissa risteyksissä yhdistettynä
• liian epäjatkuviin ja epätasaisiin alustan liitoskohtiin ja
• tarpeettomiin autoliikenteen ylityskohtiin sekä
• tarpeettomiin nousuihin.

Mitä helpompaa tehokas pyörällä liikkuminen on, sitä pidempien matkojen tekeminen on yhä useammille mahdollista.