Miksi kansalaiset ovat tyytymättömiä politiikkoihin? Miksi viranomaisia haukutaan ja vihataan? Erilaisilla ihmisillä on erilaiset elämänkokemukset ja erilainen asenne "syyllisten" hakemiseen. Toiset uskovat herkästi salaliittoteorioihin, koska se on ajatteluun kykenevälle ja "dramaattista syyllisyyttä" hakevalle ihmiselle evolutiivisesti näköjään varsin luonnollista. Epäily kohdistuu poliitikkoihin, herroihin, pääomaan, sairaanhoitohenkilökuntaan, Säteilyturvakeskukseen, Työn- ja hyvinvoinninlaitokseen (rokottaminen), Ilmailulaitokseen (kemikaalivanat), muihin viranomaisiin jne.

Oli kansalaisen asenne mikä tahansa, on poliitikko ja viranomainen aina velvollinen toimimaan luotettavalla, luottamusta herättävällä ja lisäävällä tavalla. Ainoa tapa luottamuksen vaalimiseen on asettua epäilijän kanssa samalle tasolle, oli se norsunluutornissa istuvan viranomaisen mielestä kuinka nöyryyttävää tahansa.

Huono esimerkki viranomaistoiminnasta on mielestäni Finavian toiminta kemikaalivanojen suhteen: ”Finaviasta ilmoitettiin teorian olevan niin naurettavaa hölynpölyä, ettei yritys halunnut kommentoida asiaa millään tavalla.” [Lisäys 1.4.2011:] Kummastusta herättää myös E10-bensiinin käytön vastustaminen sekä kohu lisäaineiden ympärillä, joiden kokonaismääriä on kuluttajan toisaalta kyllä vaikea arvioida [3.4.2011].

Oli hölynpölyä tai ei, viranomainen kilpailee aina kuitenkin lopulta ihmismielistä samalla informaation valtaväylällä kuin kuka tahansa. Jos viranomainen suhtautuu piittaamattomasti kriitikkoihinsa, keskusteluyhteys katkeaa. Tämä on avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan toimijoiden ja erilaisten ihmisryhmien välisen kommunikoinnin suurin riski.

Viranomaisen luottamus ei saisi murentua salaliitoteoreetikon ja sivusta seuraajankaan silmissä. Oli kyseessä mikä hurahtanut ajatus tahansa, viranomaisen ja asiantuntijoiden on periaatteellisesti aina vastattava keskusteluun riittävällä määrällä asiapitoisia ja laadukkaita argumentteja. Asiantuntijoilla on kyky ja viranomaisilla velvollisuus taistella näennäistä tietoa vastaan siellä, missä etulinjan taistelut herättävät suurinta huomiota.

Kääntöpuolena on tietysti se, että salaliittoteoreetikon uskomukset voivat saada helposti uskonnollisia piirteitä ja alkaa omaa faktoista riippumatonta elämäänsä. Tällöin mitkään argumentit eivät riitä, koska aina sitä keksitään uusia perusteluja omien ideologisoitujen uskomusten tueksi sitä mukaa kun vanhoja kumotaan.

Hyvä esimerkki viranomaistiedottamisesta on mielestäni Säteilyturvakeskuksen avoin, asiapitoinen, taustatietoja, -teorioita ja omaa tiedottamistakin selventävä tiedottamismalli, jota ehdinkin onnistuneesti penäämään Japanin ydinturman alkumetreillä. Mielestäni STUK on onnistunut tiedotustehtävässään hyvin, vaikka joitain helppotajuisia (triviaaleja) verkkopalvelun toimintahäiriöitä onkin ollut.

Käytännön näkökulmaa viranomaisten (koettuun) epäluotettavuuteen sain jakaessani vaalimainoksia Helsingin Malmilla maanantaina 28.3.2011. Kaksi erillistä vanhempaa naishenkilöä jäi keskustelemaan kanssani. Kumpikin ilmaisi kauhistelevan pelkonsa vanhusten asemasta tulevaisuudessa: "Vanhusten toivotaan kuolevan pois, koska heidät nähdään pelkästään kulueränä". Mykistävää ei ole se, että jonkun kansalaisen päässä on tällainen ajatus vaan se, että kansalainen tulee kertomaan avoimen huolensa toiselle ihmiselle, joka nyt sattuu olemaan nuori eduskuntavaaliehdokas. Kansan huolet, pettymykset, viha ja suru konkretisoituu poliitikon hartioille. Mikä vastuu poliitikkoja odottaakaan? Ja kuinka vääristynyt voi olla yhteiskunnallisen vaikuttajan tai vaikuttajaksi haluavan näkökulma, jos hän ei keskustele kansalaisten kanssa?

On aivan oikeutettua, että kansalaiset vihaavat poliitikkoja. On aivan oikein, että poliitikot pistetään koville ja heiltä vaaditaan faktoja ja ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Kansalaisten viha on osoitus kiinnostuksesta ja odotuksista yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä on demokratiaa ja pieni väläys suomalaisen yhteiskunnan rakenteesta, jota poliitikkojen odotetaan parantavan.

Video lisätty 18.4.2011